Posts Tagged ‘valokuva’

Ja näin, miss’ sykkii Karjalan syän

maanantai, kesäkuu 10th, 2013

Tälläinen lapamatonen kun kerran olen, niin laiskan suppean sarjiskatsauksen reissuuni Venäjän puolelle saatte myöhemmin, mutta jos hotsittaa, niin tässä olisi pari valokuvasta tuijoteltavaksi:

Paikallinen arkkitehtuuri

Hei eläimet on kivoi!

Kirkko

Koen spreijatun sleep-sanan kuolettavan sympaattisena! Bring Me the Horizon laulaa huutaa We will never sleep, ’cause sleep is for the weak and we will never rest, ’til we’re all fucking dead. I refuse! I refuse! I refuse to close my eyes. Ja tiedättekö kun samalla jokainen kapinallinen haluu vaan sulkee silmät ja olla rauhassa. Juku, taidanpa lukea jälleen Me kolme ja jengi-kirjan.

Täs viel suomalainen herätyskello-otus tältä aamulta:

Ei haittaa, et jäi katukissat Venäjälle, ku kotona on moinen soma herra vuottaas.

Simppa Saksassa THE LOPPU

tiistai, helmikuu 26th, 2013

Oltii uimas yks päivä. Kummitädin kuva taas!

WANKBAHN <3

YOUTUBE. I never thought that this is the city where I could stay, but there was this girl with packed of Earl Grey

Simppa Saksassa 6

tiistai, helmikuu 26th, 2013

Huhpuh, teen vielä kolmannenkin merkinnän ku tätä kamaa ny onki näi loputtomasti!

 

 

Saksalaiset ON onnellisempia ;__;

Simppa Saksassa 5

tiistai, helmikuu 26th, 2013

Millainen LAZYASS olen ollutkaan! Tässä vihdoin loput näistä kammotuksista, joita matkasarjiksiksi voisi kans sanoa.. Laitan tänää myöhemmin toisen merkinnän, jossa on loput kuvat, etten ylikuormita teidän tietokoneita ja hermoja yhellä valtavalla merkinnällä Etelä-Saksan kauneudesta, mutta pliis kattokaa ny noita kuvia ja koittakaa olla rakastamatta maailmaa!

 

Nousu Partnachklammille

Lähettiin tarpoon alas metsän läpi.

Niin vihree!

Metsä loppu ja käytiin jätskillä (me taidettiin syödä koko ajan :D)

Sit tuli koski!

Kummitädin kamerasta

Kallion läpi ohoi!

Kummitädin kuva

..kuin myös

Uskon vakaasti saksalaisten olevan keskivertoa onnellisempia

Nii hienoo

torstai, joulukuu 27th, 2012

Tein Ellille väritystyynynliinan

..ja iskälle ostin sivistystä

I wanna feel a car crash ’cause I’m dyin’ on the inside

tiistai, joulukuu 18th, 2012

Erittäin huonon tilannetajun omistavina meillä kaikilla oli ihan sikahauskaa, paitsi iskällä, joka saapu raivoa puhkuen paikalle. Yks pappa muute huristeli muorinsa kanssa tuosta ohitte ja kysy, tarvitaanko apua. Sanottiin, että se on jo tulossa, ja ne jatko matkaansa. Sit kohta ne tuli takas ja sano: ”Ei millään pahalla, mut miten te saitte tuon auton tuonne?” xD

Sano miau elämälle

tiistai, marraskuu 6th, 2012

Rakastan rujon rumia kissoja! Kaikki sellaset vähä erikoisen näköset on tosi viehättäviä <3 Tullon paljon kummajaisia ja peruspalleroisia sitäki enemmän.

p.s. Ainaki tuolla Vaasan kissatalolla on sellanen kotisijoitus-tsydeemi, joka on musta aivan tavattoman nerokas ja suositeltava! Siinä voi ottaa jonkun kissatalon kissoista kotiinsa, jolloin se saa tietty enempi huomioo, ku tuhatpäisessä laumassa ja se helpottaa kissatalolaisia. Lisäks siin saa kätevästi itelleen kissan väliaikaisesti ilman, että se sit kyllästyttyä tarviis heittää pellolle tai venaa piinalliset 20 vuotta, jotta se muuttus mullaks, eikä siitä huolehtiminen maksa sulle yhtään mitään, sillä kissatalo hommaa sulle hiekat ja safkat. Mahtavaa!

P.P.S OLETTEHAN KAIKKI KASIT MUISTANU ILMOTTAUTUA PROTULLE?? <33

https://www.protu.fi/prometheus-leirit/leirit

Tulen sitten appariksi jos suinkaan vain pääsen.

Tonight, we’ll rise, and fight to be sharks in the bloody waters

keskiviikko, lokakuu 3rd, 2012

Toi ”en tee mitään” tarkottaa kiesuksen kokosta kasaa random papereita ja sitä, että kämppä näyttää tältä:

Tämän mukaan tää viikko pitäs blogia päivittää vastakkaisena sukupuolena itsensä piirtäen. Kun oon keksinyt itseni esitellä sukupuolettomana tyttönä, niin kai se feminiininen puoli siinä on voitolla, joten tän viikon saatte päivityksiä Iirolta!

Pommi housujen taskussa

torstai, syyskuu 27th, 2012

 

Ootan vaan, et milloin se posahtaa. En halua uutta puhelinta, nykyteknologia on niin oksettavaa, eikä mulla rahaakaan oikeestaan oo uuteen. Kai sitä kuitenki on pakko joku jostain duunaa, mut ensi mun pitää kirjotttaa ylös kaikki jutut tuolta muistista. Hyvää loppu elämää mulle, sillä sitä tekstiä on siellä aika helskutin paljo…….

Ilonen, surullinen, ilonen, surullinen..

maanantai, syyskuu 3rd, 2012

Protuseppele

Kuten Animalian paidan tein tänki sapluunalla ja hammastikulla. Banksy = <3

Olin masiksissa ulkona, mut sit huomasin, että pellon toisella puolella olevaa tietä pitkin kulkevat autot näytti ajavan heinäpellos <3

‎”Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne. He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia. He tulevat kauttanne, mutta eivät teistä itsestänne. Ja vaikka he asuvat luonanne eivät he sittenkään kuulu teille”

https://www.youtube.com/watch?v=BDeeb-jZasY ”Anarkiaa, saatana”

Simppa Saksassa 4

maanantai, syyskuu 3rd, 2012

Tossa se kellokaulasten hevosen ja lehmien ääninäyte Wankbahnilta :–D

Nauttikaa tutisevista käsistäni. Tuo SkyShot ampuu 90.n metrin korkeuteen tai sit noi tolpat oli 90 m, en oo varma.

Kämäsii kuvii, mut noi oli ihan ältsin kauniita ja päheitä puuveistoksia <3 Seuraava Saksa-merkintä on sit tätä vähintää 8x pitee.. Ihan alku varotukseks :-D

Like an artist

maanantai, elokuu 27th, 2012

Sateenkaaren väristä manipulointia

lauantai, elokuu 25th, 2012

Ekaks arvatkaa mitä tapahtu ku pesin mun hammastikulla väkertämän Animalian paidan:

Kyllä, vitutti aivan suunnattomasti.  Itkupotkuraivarin ja parin päivän jälkeen vedin aamulla kaiken (ja vähä ylimäärästä :-D) sit uusiks valkoseks ja silitin vimmatulla raivolla sitä halvatun paitaa. Sit pistin mustaa vielä päälle ja silitin.

Kaikki on taas kondikses <3

Ja tiättekö, vaikka meidän piskunen Pohjanmaan koulu ei kannattanu viikottaista kasvisruokapäivää, eikä WWF:n päivätyökeräystä Itämeren hyväksi, niin SETA-jäsenen vierailua terveystiedon tunnilla tai muuten se saa luvan tulla kannattaan!

Simppa Saksassa 1

tiistai, elokuu 14th, 2012

Hallo! <3 Sitä mukaa kun saan valmiiks, postaan päivän kerrallaan Saksan reissustani sotkusia, turhia merkintöjä, päivän mittaan räpsittyjä satoja samannäkösiä valokuvia sekä myös jotain piirrostöherryksiä, joita matkan aikana tein. Positiviisen alkupuheen jälkeen nauttikaa jos voitte <3

Mun matkavihko. Kaljun kissan vieressä lukee ”näytä kieltä koululle”

s. 4 on tehty kokonaan junassa 8-D


Joku saakeli iso mesta, jossa pelataan futispelejä.

Mein kämppä oli tos portaiden pääs. Samas talos oli useempi jätkä vuokralla.

Mein partsi

Useissa taloissa oli seinämaalauksia ja ikkunaluukut.

Se mein takapihal oleva mettä. Siellä oli leikkikenttä ja ah, yks niistä niin ihanista mettäpuroista ja ku nää portaat kiipes, nii pääs St Anton kirkolle tai jollekki, joka siel mäen päällä oli.

Kirkon portaikossa oli muistotauluja kuolleille sotilaille

Pro protu

maanantai, heinäkuu 30th, 2012

Siis ihan oikeest: Jos oot alle 15, valmistaudu lähteen protulle. Jos oot 15, sun pitäs olla siellä jo. Jos oot 16-19, hankkiudu senioriprotullle ja jos oot 20-vee tai vanhee niin mee aikuisleirille! Et kadu!

Kun multa kysytään, mitä tahdon ihmisiltä mun ympärillä, niin mun vastaus on keskustella ja leikkiä. Protu oli sitä. Lisäks se oli myös ymmärrystä ja hyväksyntää, tasa-arvoa ja ystävyyttä, avoimuutta ja uteliaisuutta. Mun tapauksessa mukaan kuului myös piirtämistä ja maalamista. Ketään ei tuomittu. Ei sanottu mikä on oikein ja mikä väärin, tai että kuka meistä ois oikeessa tai väärässä. Ajatuksia sanottiin ääneen, eikä haitannu, vaikkei ne ollu loppuun asti ajateltuja.

Lauantaina puhuttiin siitä, mitä tehään leirin loputtua  ja et onks elämä yhtään valosampaa protun jälkeen. Taisin sanoo jotain, et son entistä kurjempi, kun ny on tutustunu uuteen elämän tapaan ja ihmisiin ja sit pitää palata siihen vitunituhippieikiinnostaturpaakiiihansama-maailmaan. Vaikka mulla onki kavereita täällä, nii ei me keskustella sillei miten tuolla. Keskustelun vetäjät kysyi perusteluja ja fiiliksiä, mut ei siis tivannu, vaan sillei ystävällisesti autto syventään omia ajatuksia. Koulussa olevien ihmisten kans pitää puhua nopeesti, että saa suun vuoron ja ihmiset jaksaa kuunnella loppuun. Välillä pitää puhuu jostain hennezin uusista ihquista töppösistä tai suzuki beeveen vanteen ruuveista, että kiinnostus pysyy muilla yllä. Lisäks ihmisten kommentit on useimmiten tasoa ”hmmm” tai ”ihan sama”. Joskus kuulee kyllä kans sitä, että möngippäs takasin sinne kiven alle mistä oot tullukki ja vie mielipitees mukanas. Protulla sua kuunnellaan ja sä ite kuulet mielenkiintoisia näkemuksiä, perusteluja ja tajunnan virtaa.

Lauantaina meidän nukkumaan meno aika venähti yhestätoista johki öö aamukahteen. Valot sammutettiin ja kajareista tuli jotain musiikkia ilman lyriikoita. Muodostetttin kaks riviä, jokka oli naamat vastakkaain. Jokanen vuorollaan kulki näiden rivien välistä siksakkia silmät suljettuina halaten jokasta leiriläistä. Luulin riparilla saamieni halausten olevan rehellisä haleja, mut tää oli kyl jotain ihan muuta. Me jumitettiin useemmaks minuutiks roikkumaan toistemme kaulaan, hipsuteltiin toisen hiuksia ja siliteltiin selkää. Ja melkein kaikkien silmät vuos (joillain ehkä vähä enemmänki KRÖHÖM). Tunnin kestäneen halaussession jälkene meille annettiin keharit, eli kehulaput :D Niihin oli jokasen päivän aikana pitäny kirjottaa kivoja juttuja kaikista leirillä olleista ihmisestä. Vaikka 24 ylistyspuhetta ja rakkauden vuodatusta kävi kyl kieltämättä voimille, niin voi jumpe ku sit sai lukee ne mitä muut oli kirjottanu <3 Sit itkin viel vähä lisää ja nenä vuos ja kaikki käsipaperit oltiin käytetty jo maalaillessa. Istuin pihalla muiden kanssa portailla lukemassa. Ilma oli lämmin , tyyni ja lempeä. Halailtiin vielä vähä lisää. Ku ne laput oli lukenu, nii tuli sellanen olo, et okei ehkä mä oikeesti oonki älykäs, hyvä piirtään, kaunis, aurinkoinen, sulonen, kiinnostava ihminen ja söpökin vielä. Ja et on olees ihmisiä jotka välittää niinku vittu ihan oikeesti.

Riparin jälkeen mietin pitkään pyytäsinkö jotain hemmoa mun Facebook-kaveriks, mut protun jälkeen kun menin facebookkiin niin ohjaajatki oli ehtiny lisätä mut jo omalle kaverilistalleen. Vilpittömyyttä.

Sunnuntaina meillä oli pieni juhla, jossa mm. ohjaajatiimi esitteli leiriläiset Pieni ankanpoika-laulun sävelmällä tehden joka tyypistä yhen säkeistön. Mun osuus:
Iita protunpoikanen
maailmanrauhaa tahtoo
aina muita puolustaa
ja avarasti katsoo
maailmankuvaansa suloista
jossa eläimet ei oo lautasella
Juhlassa me saatiin protutodistukset ja -korut, lisää haleja ja kukkaseppeleet päähän.

Ja okei niinhän siinä kävi, että ku mä lähin protulta nii kaikki oli hetken ihan paskaa. Ihmiset jotka huutavat, murjottavat ja ovat masentuneita. Mun protukupla oli puhjennu ja kaikki oli niin rumaa, ahdistavaa ja painostavaa. Mua oksetti syödä ja olla jossain supermegamarketissa. Ne ihmiset oksetti mua. Mua venas kuitenki kotona eittämättä maailman kauneinta fanarttia Iinekseltä ja sain feikkivenytyskorun hältä kans. Chättäsin netissä mun protulaisten kanssa, nuokuin netissä kolmeen asti ja kun menin nukkuun, niin olin vaan ihan älyttömän onnellinen ja kiitollinen kaikesta ja päätin jatkaa elämää protun parissa.

Joskus oon tullu kelailleeks, et mihin porukkaan mä kuulun. Täällä Pohjanmaalla, missä asun ei hirveesti oo varaa nirsoilla seurasta ja kelasin vaan, et ok, hengaillaan sit yksin. Mä oon kuitenkin löytäny mun oman yhteisön ja sen nimi on protu.